Ite-taiteilija Kalle Isolehto (1905-1967)
Kalle Isolehto sai kansakoulujen veistonohjaajan pätevyyden Etelä-Pohjanmaan kansanopistosa 1928. Käden taitavuus vei myös räätälinoppiin naapuripitäjään ja ammattitaito tuli hankituksi nopeasti. Isolehto pyrki ja hyväksyttiin myös Ateneumiin, mutta taideopinnot kariutuivat pulavuosien epävarmuuteen.
Sakset ja ompelukone saivat jäädä sivuun 1930-luvun alussa, kun kotitalon rakennustöissä oli opeteltava myös muurarinammatin alkeet. Kalle Isolehto hankki leipänsä Talvisotaan saakka rakennuksia, uuneja ja takkoja muuraamalla. Haavoittuminen rintamalla kesällä 1941 pakotti hänet luopumaan muurarin ammatista.
Kalle Isolehto toimi poikien veistonohjaajana Lehtimäen kirkonkylän kansakoulussa 1928-47 sekä Leppäsen kylän kansakoulussa 1947-59. Isolehto oli monitaitoinen mies: nuorena hän vastasi kirkonkylän nuorisoseuran näytelmien naamioinneista, esiintyi näyttelijänä sekä maalasi kulisseja nuorisoseuralle ja muillekin seuranäyttämölle.
1930-luvun alussa Isolehto ryhtyi valmistamaan betonisia karhuja. Parikymmenpäinen istuvien karhujen lauma vaelsi lähipitäjien taloihin puutarhojen kaunistukseksi ja porttien vartijoiksi. Suurin karhuista istunee Lehtimäen kirkonkylän nuorisoseuran pihassa.
Sodan jälkeen Isolehdon materiaaliksi tuli puu ja muodoksi kohokuva. Seurakunta kannusti oman kylän taiteilijaa tilaamalla tältä alttariveistoksen kirkkoon. Luonnollisen kokoinen ristiinnaulitun kuva ja evankelistojen tunnuksin koristettu neliosainen alttarikaappi valmistuivat 1946.
Taitellisen luomisvoiman ja toteuttamistaitojen rinnalla kasvoi myös itsekritiikki. Töiden myynti oli monesti jopa vastahakoista ja Isolehdon kerrotaankin sanoneen usein: ”Kuka lapsestaan mielellään luopuu”.
Isolehto kokosi 1930-luvulla Lehtimäellä pidettyyn ja 1962 Ylimaan maatalousnäyttelyyn suppeat veistosryhmät. Hän piti kuitenkin ainoastaan yhden, taiteensa ymmärtäjän Seinäjoella 1964 järjestämän yksityisnäyttelyn. Isolehdon luonnetta kuvannee hyvin näyttelyn avajaisissa lausuttu toteamus: ”Joka on joutunut oppimaan taitonsa melkein salaa, on arka, eikä mielellään asetu arvostelulle alttiiksi”.
Isolehdon on arveltu valmistaneen lähes 700 teosta. Lehtimäen kirkon lisäksi niitä on entisessä kunnantalossa, kirkonkylän kirjastossa, Seinäjoen kaupungintalossa sekä entisen Rengin kunnan valtuustosalissa Ruotsin Skånessa. Yksityishenkilöillä niitä on Suomen ja Pohjoismaiden lisäksi ainakin Itävallassa ja USA:ssa.
Isolehdon kaltaista luonnonlahjakkuutta kutsuttaisiin nykyisin Ite-taiteilijaksi. Hänen työnsä kertovat ihmisten välisestä lämmöstä ja joskus leppoisan humoristisesti myös kodin hauskoista pikkutapahtumista. Uskonnollisten aiheiden lisääntyessä hän teki useita tutkielmia Kristuksen kasvoista. Kärsimyksen tulkintaan vaikutti osaltaan myös oma kokemus sodanaikaisen haavoittumisen aiheuttamien tuskien pahentuessa vuosi vuodelta.
(Ahti Vallinmäen alkuperäistekstin pohjalta muokannut kulttuurisihteeri Paavo Romppainen)
Isolehdon teoksia on esillä Lehtimäen entisellä kunnantalolla sekä kirjastossa ja kirkossa niiden aukioloaikoina.