Alajärven historiaa ja murre

Kivikaudesta kaupungiksi

Alajärven kypsyminen kaupungiksi kesti yli 7000 vuotta. Rautakauden ihmiset metsästivät ja kalastivat seudulla jo runsaat 5000 vuotta eKr, jolloin muu Pohjanmaa oli vielä veden alla. Samoja reittejä meloivat 1400-luvulta lähtien hämäläiset, rannikon ruotsalaiset ja sittemmin Kustaa Vaasan lähettämät savolaiset, joiden murre tuli lopulta hallitsevaksi Alajärvellä.

Metsäläiset kesytti kirkko, jonka ohjaava ote ulottui Pietarsaaresta Alajärvelle 1400-luvun lopulta lähtien. Vuodesta 1637 kirkolliset vallanpitäjät tulivat lähemmäksi, kun perustettiin Lappajärven kappeli ja 1751 oma kappeliseurakunta, joka itsenäistyi 1875. Kruunu auttoi järjestyksen luomisessa lähettämällä paikkakunnalle virkanimismiehiä 1700-luvun lopulla.

Kirkko opetti kansan myös lukemaan. Vuonna 1868 perustettu kunta otti vähitelle vastuun maallisen toiminnan kehittämisestä ja opetuksestakin perustamalla ensimmäisen kansakoulun 1883. Maamieskoulu saatiin 1925 ja oppikoulu 1946. Kauppaoppilaitos aloitti toimintansa 1964, kansalaisopisto 1965 ja musiikkiopisto 1980.

Vaikka Alajärvi sijaitsee kaukana kriisipesäkkeistä, siitä huolimatta täällä otettiin mittaa vieraan vallan miehistä niin isovihan kuin Suomen Sodankin aikana. Luonnon aiheuttamia koettelemuksia olivat suuret nälkävuodet 1867-68, jolloin nälkään ja tauteihin menehtyi noin 600 ihmistä. Talvi- ja jatkosota 1939-45 veivät manan majoille yli 150 alajärveläismiestä.

Tervakauden jälkeen tärkeimmikisi elinkeinoiksi tulivat karjatalous, maanviljely ja metsänhoito. Elinkeinoelämän yksipuolisuus ja maanomistuksen epätasaisuus veivät 1898-1918 yhteensä 3098 miestä ja naista siirtolaisiksi, pääasiassa Amerikkaan. Lähteneiden määrä oli kolmanneksi suurin koko maassa. Lähes yhtä laajaa oli muutto Ruotsiin 1950- ja 1960-luvuilla.

Elinkeinoelämän monipuolistuminen ja koululaitos saivat aikaan voimakkaan muutoksen 1960-luvulta lähtien. Uusia tärkeitä teollisuudenaloja olivat huvilanveisto, mattokutomot, konepaja-, valmistalo-, pelti- ja alumiiniteollisuus.

Professori Eero Nelimarkan 1964 perustamasta Nelimarkka-museosta tuli sittemmin Etelä-Pohjanmaan aluetaidemuseo. Alajärvestä tuli myös laajemman alueen palvelukeskus. Valtio palkitsi tapahtuneen kehityksen asetuksella jonka perusteella Alajärvestä tuli kaupunki 1.1.1986.

Opetusneuvos Toivo Kivipellon alkuperäistekstin pohjalta muokannut
kulttuurisihteeri Paavo Romppainen


Lehtimäen kunta 1866-2008

Lehtimäen kunta perustettiin vuonna 1866. Lehtimäen taival itsenäisenä kuntana päättyi 31.12.2008 kun Lehtimäen kunta liittyi Alajärven kaupunkiin. Asukkaita Lehtimäellä oli liitoshetkellä n. 1850.

Perinteisenä ränkipitäjä tunnettu kunta tarjoaa edelleen yhtenä Alajärven kaupunginosana luokkaansa enemmän palveluita, kuten uimahallin tai vaikka kouluratsastusmaneesin. Keskeisen sijaintinsa vuoksi Lehtimäeltä on erinomaisen lyhyet välimatkat moniin erikoispalveluihin kuten Kuortaneen Urheiluopistolle, Ähtärin Eläinpuistoon, Tuurin kauppakylään ja maakunnan kasvukeskukseen Seinäjoelle. Alajärven kaupungin keskustaan Lehtimäeltä kertyy matkaa n. 30 km.

Lehtimäki - lempeä luonnoltaan kertoo edelleen yhtenä Alajärven kaupunginosana asukkaistaan ja vierailijoistaan huomioivasta tavasta palvella. Hyvänä esimerkkinä on Lehtimäen Opisto joka jo yli 30 vuoden ajan on palvellut noin 200:sta suomalaisesta kunnasta ja ulkomailta tulleita vieraita - ikään, sukupuoleen tai fyysiseen kuntoon katsomatta.

Murre

Kielemme jakautuu kahteen päämurteistoon, länsi-ja itämurteisiin. Alajärvi luetaan jälkimmäisiin. Järviseudun murteista ja sen alueesta on murteiden tutkimuksessa käytetty monenlaisia nimityksiä. On puhuttu Etelä-Pohjanmaan savolaismurteista tai murrealueen muotoon viitaten Etelä-Pohjanmaan savolaiskiilasta tai vain savolaiskiilasta. Murteemme vivahteet selittynevät kolmen kieliperinteeltään erilaisten ryhmien kautta, joita ennen varsinaista asuttamisvaihetta Järviseudulla on ainakin tilapäisesti ollut: hämäläiset, lappalaiset ja kainulaiset.

-d puuttuu tai se korvataan j:llä tai v:llä, jotka eivät kuitenkaan ole d:tä vastaavia äänteitä vaan tavurajalle ääntämistä helpottamaan kehittyneitä siirtymä-äänteitä (souva kovempaa / vejin sen irti / kuusi kaaettiin/kaajettiin / kaikkea ei voi saaha)
- konsonanttien välissä välivokaali, eli ns. švaa-vokaali kuten savolaismurteissa (onpa kaunis ilima / voi hyvä ihiminen / maistusko kahavi / onpa palijon lehemiä)
- loppu-n kehittynyt vokaalin edellä voimakkaaksi katkoksi (lao’ ’eessä)
- ä-alkuinen kieltomuoto on e-alkuinen (elä, elkää)
- ts:n sijasta käytetään t:tä tai ht:tä (sitä se tosiaan tarvihti / kahtokaa tuota / se otti ihteesä / itellä ei oo semmosta / vitalla huidoin)
- diftongit eivät ole läntiseen tapaan avartuneet (tyä, puali) vaan säilyneet suppeina (työ, puoli)- loppu-i säilynyt konsonanttien jäljessä, poikkeuksena adverbi het, jonka käyttökin on Järviseudulla laajentunut omaan suuntaansa: paitsi aikaa ilmaisevana (tuli het) sitä käytetään erityisesti vahvikesanana (se hauki oli het näin iso)
- muualla tuntemattomia alajärveläisyyksiä ovat esimerkiksi adjektiivit väkitukko (omapäinen, itsepäinen) ja räivä (pahansisuinen)

Kuten kaikkialla Suomessa, Alajärvelläkin on tavattavissa ruotsalaisperäisiä sanoja. Alajärvellä esimerkiksi
- sukat ja lapaset tikutaan (sticka)
- kallataan, joka on etsimistä tarkoittava teon sana ja se tunnetaan ainoastaan Järviseudulla (verbin taustalla skall ja verbi skalla, jotka tarkoittavat kyläviranomaisen, oltermannin suorittamaa virallista etsimistä, etsintää tai petoeläimen ajoa jne)
- kummituista tms. kuvataan sanalla pöykäri (spökare)

LÄHDE:
Järviseudun historia III,
toimittanut Heikki Junnila