Lusikka soppaan, ihan hiilenä

Laitan oman lusikkani ilmasto- ja ruokakeskustelusoppaan nyt, kun olen laskenut kymmeneen, useamman kerran. Oli pakko laskea kymmeneen, kun suomalaisesta maa- ja elintarviketaloudesta tehtiin syntipukki ilmastonmuutokseen. Viimeksi laskin kymmeneen, kun Helsingin kaupunki päätti vähentää maito- ja lihatuotteiden tarjoamista päiväkodeissa, kouluissa ja palvelulaitoksissa. Kova on myrsky maitolasissa.

Meidän jokaisen kannattaa tarkemmin tutustua, mitä suuhunsa pistää. Ensimmäisiä asioita mitä kannattaa seurata on, missä ja millaisissa olosuhteissa ruoan raaka-aineet ovat tuotettu. Ovatko raaka-aineet tuotettu kotikunnassa, Suomessa vai jossakin kauempana? Lähellä tuotettuun kannattaa tutustua erityisellä mielenkiinnolla. Onko ruoantuottaja ehkä naapuri? Jos tunnet tuottajan ja vaikka et tuntisikaan kannattaa tuottajia käydä tapaamassa ja kysellä, miten alkutuotannolla menee ja miten ruokaa nykyään tuotetaan. Lähellä tuotetun ruoan etuna ovat lyhyet tuotanto- ja jakeluketjut sekä paikallisen työllisyyden että aluetaloutta edistäminen. Ilmastoteko parhaasta päästä.

Kotimainen maidon- ja lihantuotanto on puhdasta ja turvallista. Geenimuunneltuja kasveja tai rehuja ei Suomessa saa käyttää. Kotieläinten kasvatuksessa hormoonien käyttö on kielletty ja antibiootit ovat erittäin tarkkaan säänneltyjä ja seurattuja. Hyvän tuotannon perusta on, että eläimistä pidetään hyvää huolta ja niin Suomessa tehdään. Viljely tehdään tiukkojen ehtojen mukaan, joten ravinnekuormitus vesistöihin on pienentynyt huomattavasti. Voimaperäinen nurmiviljely on todettu tehokkaaksi ravinteiden ja hiilen sitojaksi ja nurmirehu jalostuu tuotteiksi nauta- ja lypsykarjatuotannon kautta. Suomalaisesta naudanlihasta yli 80% tulee maitorotuisten lehmien jälkeläisistä eli maidontuotannon sivutuotteena.

Jos jostain syystä haluaa olla enemmän tai vähemmän vegaani, niin silloinkin pitää miettiä missä ja millaisissa olosuhteissa ruoan raaka-aineet ovat tuotettu. Kotimaisia raaka-aineita ja tuotteita on hyvin saatavilla. Kaikkia ei kuitenkaan Suomesta saa, joten kaukaa tuodut raaka-aineet eivät ole kovinkaan suuri ilmastoteko.

Marjoja, sieniä ja villiyrttejä keräämällä, kalastamalla tai metsästämällä voi erittäin hyvin lieventää ilmastoahdistusta ja taistella ilmastonmuutosta vastaan. Nämä luonnontuotteet ovat lähellä, mutta niiden käytössä pitää muistaa, että se tehdään kestävästi ja luontoa kunnioittaen.

Hävikkiä tapahtuu ruokaketjun kaikissa osissa, mutta suurinta se on loppupäässä. Ruokahävikkiä on helppo pienentää, kun sopeuttaa omat ruokahankinnat kuluttamaansa määrään. Kierrätys sopii myös ruokaketjuun. Ruokaketjun hävikistä tai sivuvirroista syntyy maataloudelle ja monille teollisuudenaloille soveltuvaa materiaalia, esimerkkinä biopolttoaineet.

Ruokavalion muuttamiseen ei mene kovin kauaa, mutta maatalouden muuttamiseen menee. Se, miten ruokavalion muuttaminen vaikuttaa ihmiseen on sitten jo isompi kysymys. Monipuolinen ravinto takaa kaikkien ravintoaineiden saannin. Eläinperäisen proteiinin vaihtoehtona on useimmiten soija, jota ei ainakaan vielä Suomessa kasvateta.

Toivon, että kaikki ostavat sellaisia elintarvikkeita mitkä on tuotettu Suomessa, suomalaisista raaka-aineista ja mahdollisimman lähellä ja sellaisen määrän mitä käyttää. Tuontielintarvikkeiden kohdalla toivon, että selvitätte etukäteen missä ja miten elintarvikkeet ovat tuotettu.

Jatkan elämääni lähellä tuotettujen elintarvikkeiden sekakäyttäjänä ilman ahdistusta.

Kirjoittaja: Jukka Kuoppala, maaseututoimenjohtaja